the Labradoripojat

HUPS! kun aika hurahtaa, on siis ilmeisesti kivaa!

Pojat on molemmat touhunneet emäntänsä (ja vähän isäntänsäkin) kanssa armottoman hauskanpidon merkeissä. Kauko on käynyt sitten Viron Raekveren jälkeen muutamissa näyskeissä kotimaassa ja upeasti on mennyt. (Kaukosta on tullut M I E S) ja minimies Olavi on harjoitellut kaikenlaisia yhteiskuntakelpoisuuteen vaadittavia asioita.

Olen Olavin kanssa lähtenyt siitä, että toko kun on kunnossa myös muut asiat toimii. Olavihan on jo osoittanut olevansa erinomaisen riistaviettinen, joten sitä emme murehdi.

Kaukon kanssa asioita opetelleena, olen todennut, että minulla on kaksi hyvin erilaista uroslapukkaa. Molemmat (varsinkin Kauko) ovat erinomaisen dominantteja, mutta pysyvät kurissa, iloisena kuin pieni pentu ja nöyränä poikana kun, perus- ja arki -asioissa johtajuus on selvä. Alku vuoden staffiepisodin jälkeen Kaukolla oli ajatus, että mamista ei ole johtajaksi. :( Mutta kävimme asioita silloin pian läpi koiran logiigalla ja kuinkas ollakaan asia järjestyi kuin itsestään. :)

Viikonloppuna olimme lapukkakerhon järkkäämällä nou/nome -leirillä, Riihivuoressa ja upeaa oli! Kouluttajat olivat erinomaisia ja järjestelyt erinomaiset!

Olavi sinkoili pikku pennuissa ja Kauko sitten NOU1 ryhmässä käyttisten kanssa. Vähän oli mutinaa Kaukon koosta, mutta sekin mutinat hiipui Kaukon suorittaesa tehtäviä kärsivällisesti, erinomaisesti ja hyytymättä. Joten usko tuohon Kaukoon vai vahvistuu! Erinomainen, monipuolinen noutaja, jolla pää ja runko kestää! En vaihtaisi ikinä mihinkään käyttikseen (anteeksi kaikki käyttis-ihmiset, tämä on minun mielipiteeni kokemuksen kautta!), sillä minun näyttikseni kanssa voi antaumuksella tehdä kaikkea. Tehokas ja kestävä maastoauto isolla alkukirjaimella!! :)))

Olavi the minimies teki ensimmäisen vesinoudon elämässään ja harmittaa kun en ollut näkemässä. Eppu oli Olavin kanssa harkassa Rönnin Villen ryhmässä. Hyvin pystyasennossa (tyypillistä pennuille) oli Olavi lähtenyt uimaan, mutta damin suuhun saatuaan asento oli vakautunut...ja uudestaankin oli vielä onnistunut haku vedestä ...ja uudestaan....  :() Samaa lajia kuin 'iso kaverinsa' Kauko - Vesi Pe T O!

Olavi on kone! Vaikka tuijottaakin välillä vähän pitempään ja vakavasti (Olavin tuijotus on koettava, sitä on vaikea selittää!!!)! Kouluttaja oli lauantaina ihaillut Olavin tassujen kokoa. 'Tosi isot nuo sun tassut kyllä on Olavi' -oli hän kommentoinut Olaville! ---> Piti kotona verrata Olavin ja Kaukon tassujen kokoja ihan tarkasti ja niinhän se vielä kyllä on, että Kaukon tassut ovat Olavin tassuja isommat...mutta perästä Olavi tulee ja kovaa!  B I G FooTs!

Olavi on siis myös M I E S!

Olavin depyytti näyttelymaailmassa - match show

Olavin kanssa mentiin klo 11 jälkeen ilmoitautumaan ja Kauko oli tukena ja turvana.

Pieni mies ei sitten hätkähdä juuri mistään. Hän tepsutteli Kaukon kanssa räksytystä täynnä olevaan parkkihalliin ja

kuin viilipytty hän oli! Esiintyminen oli Olaville normihommia! 'Paras pentu II! Upeaa pieni Olavi!

not yet in english - sorry -

Perjantaina 4.4. lähdimme Kaukon kanssa kohti Raekvereä, Viroa. Haimme lehtosen Sadun Tampereelta Proceller -kennelistä mukaan. Sadun upea nuori kääpiösnautseri uros Råttan ja Sadun miehen pieni hurmurityttö itsi -kaniinimäyräkoira pakattiin Tampereella autoon ja nokka kohti Viking Linen katajanokan terminaalia ja Tallinnaa. Matka meni hyvin ja olimme Mõis Essu -hotellissa, Raekveren lähellä reilun tunnin ajoamatkan jälkeen. Tallinnasta on hyvin simppeli ajella Raekvereen.

Råttan ja Kauko tulivat hienosti toimeen. Kumpikin oli sitä mieltä, että 'ihan kiva jätkä toi'. Itsillä pelotti ensin Kauko, koska Kauko on niin iso. Mutta jo kotimatkalle lähtiessä Itsi oli aavistuksen kiinnostunut Kaukosta. Kauko taisi vähän ihastua Itsiin, koska Itsi on suloinen tyttö. Kokoero vain on pieni este todelliselle rakkaudelle.....

Lauantain 5.5. näyttelyssä kaikki menikin sitten peremmin kuin hyvin! Kauko käyttäytyi tavoilleen uskollisesti erinomaisen asiallisesti ja hurmasi näyttelykansaa sympaattisella olemuksellaan. Kehässä pelkä tuijotus ei riittänyt. Liettualainen tuomari piti Kaukosta tosi paljon ja arvotti Kaukon PU1, EST SERT ja VSP. Eestin serti jää nyt sitten 'odottamaan' Kaukon valioitumista suomessa. Sitten Kauko poika valioituu myös Virossa. Aikas huimaa! No ensin pitää siis saada Toukokuun lopun jälkeen se valioitumis-serti suomesta..... Miten se onnistuu onkin jo toinen juttu... Mutta meillä on hauskaa ja Virossa on aina kiva käydä. Näyttelyissä on hirmu mukava tunnelma ja kaikki ovat kaikille ystävällisiä ja asiallisia. Vaikka kilpaillaan samoista serteistä ja sijoista, niin hymyä ja välittämyyttä riittää.

Merlen ihana Lady oli ROP! Kaukon mielestä Lady oli myös ROP ja Kauko rakastui Ladyyn taas uudelleen. Kaukon sydän sykkii upeille tytöille. Emännänkin mielestä Kaukon naismaku on erinomainen!

Reissu oli hauska ja sujui mainiosti. Sadun ja Sadun haukkujen kanssa on kiva matkustaa! Råttankin muuten sai Est-sertin ja pidetään peukkuja Råttanille, että se valioitumisserti tulee suomesta mieluiten seuraavissa näyskeissä !

-Seuraavaa reissua odotellaan jo innolla-

Aamulla kasin aikaan starttasimme poikien kanssa kohti Palusta. Karin ja Tuijan kanssa olimme sopineet harkoista molemmille pojille. Ilma oli ihana ja poikien kanssa on aina mukava matkustaa. Olavikin on kuin tehty matkamieheksi.

Paluksessa het pääsimme Kaukon kanssa asiaan. Alo -alkeita opettelimme ja sain paljon kotiläksyjä. Olin ylpeä Kaukosta, kun muistelen mikä tilanne oli viime heinäkuussa. Samoilla opeilla mennään sekä emäntä että Kauko.

Olavi-mies kokeili laahausjälkeä ja vähän hakua. Paras anti Olavin mielestä oli kuitenkin sisko Jawan ja velipoika Onnin kanssa riekkuminen. Sisarukset olivat elementissään.

Sain seurata Jawan ja Onnin työskentelyä. Kumpainenkin ovat jo kokeneita konkareita. Varsinkin Jawa näytti taitojaan ja minulla leuka loksahti auki pelkästä ihailusta! No Olavin kanssa etenemme pikku askelin ja hiljaa hyvää tulee ....

Hieno päivä ja poikien kanssa olimme melkoisen 'väsähtäneitä, mutta onnellisia' kun auto kaarsi Tapulikujalle takaisin.

Tästä on hyvä jatkaa!

Thailandia on kaukana!

ja kun ei sieltä meinannut päästä pois Airfinlandin lentäjälakon takia.....Kauko oli Pirkon luona hoidossa ja olavi oli Tuijan ja Karin luona hoidossa. Molemmilla kasvatajilla oli mennyt kasvattiensa kanssa vallan hyvin. Näin minä arvelin alusta alkaen. Olavi oli kasvanut ihan hurjasti, mutta oli sama Olavi, eikä ollut minua unohtanut reilun 2 vkon aikana. Kauko tunsi mamman myös heti. Kotona pojat eivät päästäneet minua silmistään hetkeksikään. Ekat 2 vrk meni poikien nyhjätessä ihan kiinni. No, sehän oli mannaa sydämelle! :)

Olavin kanssa ollaan käyty taas koirakoulussa ja poikahan osaa jo seuraamisen aakkoset ja odottaakin luoksetulokutsua hetken aikaa. Hienoa pieni mies! Tuija ja Kari olivat kokeilleet laahausjälkeä Olaville ja oli mennyt uppeesti! Meillä täällä Korplahella on niin paljon lunta, ettei jälkiä laahailla, mutta variksen siipeä olemme hakeneet ihan hienoin tuloksin. Kunhan en nyt vain pilaa orastavaa noutajanalkua, kuten meinasin Kaukon pilata :(

No sovittiin, ettei se ole vaihtoehto. Sillä minä jos joku tiedän, mitä ei saa tehdä!!

Pääsiäistä odotellessa ja aurinkoa toivoessa!

OLAV !

Olavi on mainio pikku herra! Hurmaava silmiin tapittaja, joka saa kaikki kiedottua kannuksensa ympäri milloin vain tarvetta ... varsinkin Kaukon ! Olavia kun vertaa Kaukoon samanikäisenä (minulla on päiväkirja ko. ajalta Kaukon elämästä tallella ja muistissa meillä kaikilla aivolohkoissa..) huomaan yhden hyvin voimakkaan eron: Olavi on sinnikko ja kokeilee ja testaa vaikka hamaan tappiin asti - Kaukolle viesti meni perille hyvin pian..vain kolme neljä kertaa ja vähän toistoa ... mutta mister Olavi.-. kolme neljä kertaa menee ihan lämitellessä vain -- sitten vielä kokeillaan ja kokeillaan ja kokeillaan ja kokeillaan potenssiin 1000 !! Melkoinen luu tämä pieni mies, ja erityisen iso egoltaan! Mielenkiinnolla, innolla ja rakkaudella odotamme millainen luupää meillä on sitten kohta! Olavi on oma tarinansa.

Olin viikolla Tukholmassa työreissulla ja jännitti miten kotijoukot pärjäävät. Upeasti oli mennyt. Kotijoukot olivat panneet parastaan ja kaikki meni hienosti! kiitos Eppu, Vallu ja Leevi --- myös Kaukon ja Olavin puolesta! Pojat olivat kaikki keskenään nauttineet olemisestaan miesten ehdoilla :))))))

-Jannina tuli Tukholmasta ja alkoi se raastavan tylsä arki taas- 

Johon muuten kuului Olavin talutinkoulutus. Ja jostain geeniperimästä Olavi varmaan on kopioinut tuon taluttimessa käpäilyn. Yhden kerran olen Olavin kanssa n. 9 vkoisena talutinta kokeillut pihassa n. 10 min. ja nyt hän heti taluttimesta totesi, että 'tää on tuttua tää' .... ensimmäset 30 sek. meni 'ihme käärmettä' kaulassa ihmetellessä, ja sitten vaan taas vauhdilla kohti uusia seikkailuja... Sen verran maalaisia meillä ollaan oltu, ettei ohi kiitävät autot olleet ihan normikamaa. Mutta noin sekentin ihmettelyn jälkeen Olavi totesi että normihommia nääkin ... jatketaan mami ... :)

Sellainen on Olavi!

Micro ja Macro

Viikon takainen staffi-episodikin on menneen viikon lumia. Pois mielestä, muttei unohdettu. Pojat on kyllä Kaveruksia,isolla K:lla. Kiva seurata, kun Kauko nauttii Olavin seurasta! Kaukon kanssa käytiin lauantaina Parkanossa näyskissä ja tulos oli PU3 ja VaSert. Kun H:ta menee hakemaan on tämä Upeaa!! Pitkästä aikaa näyttelyssä oli taas kiva tunnelma. Liian usein näyttely otetaan aivan liian vakavasti ja se näkyy ja kuuluu kehässä ja kehän ulkopuolella. Valitettavasti! Mutta Parkanossa oli pitkästä aikaa oikein leppoisa ja hauska ilmapiiri, ja todella kivaa porukkaa, kukaan ei niuhottanut mistään. Ne ihmisethän sen tunnelman tekee! :) :) Kauko oli tosi energinen kehässä, kun viime näyskeistä oli taas aikaa vaikka kuinka. Kyllä tekee terää kunnon tauko, missä asiassa vain....

Pojat on nimetty Microksi ja Macroksi!

Saa nähdä missä vaiheessa Microsta tulee Macro ja päinvastoin :))))))

Kun Kauko pelasti Olavin

Meillä oli jonkin tason tragedia eilen sunnuntaina omassa pihassa...

Poikien kanssa olin aamulenksulla ja tultiin omaan pihaan vielä tuulettelemaan. Kauko veti 'sikalenkkiä' innoissaan ja Olavi pomppi perässä suuntaan jos toiseen. Yht'äkkiä jostain selän takaa hyökkäsi suoraan pennun kimppuun amstaffi (tai staffi en ole varma?). Sekunnin murto-osassa Kauko -the Superdog- kävi staffin kimppuun ja sain napattua pennun syliini. Kauko pelasti pennun!!!

Kauko ja staffi tappelivat. adrenaliini virtasi, sydän jyskytti, enkä tiennyt mitä tekisin. Staffin omistajaa ei missään!! Sitten kuin ihmeen kaupalla staffi luovuttija alistui Kaukolle. Mutta ei poistunut pihasta. Staffin omistaja tuli naapurin rivitalosta..ja sai vihdoin staffinsa pois.

Olin ihan raivona, kuten jokainen varmasti ymmärtää. Järkytyksen jälkeen, nousi silkka raivo huolimatonta staffin omistajaa kohtaan. Asiaa puitiin sitten jälkeen päin ja luulen, ja toivon ettei staffin omistaja päästä enää koiraa irti.

Itku pääsi, kun sisälle menin, pentu kainalossa, Kauko vieressä. Jos Kauko ei olisi ollut mukana, niin nopea ja rohkea, en tiedä miten Olavin olisi käynyt. Nyt selvittiin säikäyksellä, mutta pelko ja ennakkoluulo staffeja kohtaan nousi. Mikä sekin on surullista. En usko, että ikinä voin suhtautua staffeihin ennakkoluulottomasti. Tämä sunnuntai-aamuinen tapaus seuraa mukana varmasti hamaan tappiin asti! Ei ollut staffin vika, omistajan vika ihan täysin. Mikä on surullista! Ja eniten huolestuttaa se, että staffi kävi suoraan 9 vkoisen pennun kimppuun, väisti ison uroksen, väisti ihmisen ja pentuun kiinni... todella vakavan huolestuttavaa käytöstä miltä tahansa koiralta!

Varmasti staffit kuin amstaffitkin ovat ihania koiria ja omistajilleen rakkaita, oikeissa käsissä, oikein koulutettuina!

Luojan kiitos Kauko ja Olavi molemmat selvisivät vammoitta! Kaukolla tosin on pieni repeymä kaulanahassa, mutta se varmasti paranee hyvin. Ja 'eihän yks kolo komiassa haittaa'!

Luojan kiitos Kauko on -superdog!

Lähdettiin sitten Kaukon kanssa pitemmän kaavan mukaan Jussin polun lenkille tuulettelemaan tunteita (lähinnä mamman tunteita) ja iltapäivällä kävimme toko-harkoissa. Ja siellä mammakin sai ajatukset muualle aamun staffi-episodista. Kauko toimi alun ensimmäisen perinteisen 5 min 'lapukka-hösötyksen' jälkeen hienosti!

Hyvä Kauko! Olet rakas! Olavin sankari!

Olavi on linssilude!

Tänään on ollut hieno päivä jo pelkästään ilmojenkin puolesta! Jihhuu! Kyllä näitä talvikelejä onkin ooteltu. Olen Kaukon kanssa pyrkinyt joka päivä heittämään 10-15 km lenkin, niinkuin ennen olavin tuloakin, työt vaan häiritsee tätä harrastusta. Mutta onneksi voin edelleen molempia haukkuja kuljettaa töireissuilla samoin kuin toimistossa mukanani! Ja voin ihan rauhassa lähteä pariksi-kolmeksi tunniksi ulkoilemaan Kaken kanssa - viettämään laatuaikaa / kaukoaikaa, kun Olavi on totaalisen kotonaan jo meillä :). Olavi on oppinut hienoja tapojakin: osaa nätisti odottaa ruokaansa istuen ja odottaa ulospääsyä istuen. Ja aina kun hän tulee luokse kutsusta, hän istahtaa odottamaan ...  makupalaa tai rapsutuksia....upea labradorinalku on Olavi!

Pieni Olavi Töminätassu on kotona!

Kaukon hännän alla on hyvä nukkua .... KrOoooOOHhhh....

Eilen 19.1. haimme vihdoin Olavin kotiin. Olin hirmu väsynyt, kun vasta perjantai-iltana pääsin saksasta kotio. Helsingistä ajelin autolla korpilahdelle ja ilma oli tällainen ihanan talvinen = vettä, räntää, ja vaikka mitä sontaa tuli taivaan taydeltä. Ja sama keli jatkui lauantaiaamuna, kun starttasimme Tapulikujalta kohti Palusta..

Olavi oli mielestäni kasvanut hirmuisesti ja näytti het olevansa rohkea ja hieno mies! Isoveljen Miloun, äiti Tintin ja Isosetän Migon kanssa hän pyöri laumassa, kuin isompikin mies konsanaan.

Takaisin Korpilahdelle matka kesti tämän kivan ilman ansiosta aikas kauan. melkein 3,5 tuntia. Olavi tosin oli sitä mieltä, että matkustaminen on hauskaa ja hän rentoutuu....n. 10 min hän ensin ilmoitti miten haluaa matkustaa ja sitten taas unta palloon!!

Kotipihassa Kauko sai sitten tutustua Olaviin ja toisinpäin. Voi sitä sielujen sympatiaa! En kyllä epäillyt hetkeäkään, etteikä Kauko olisi upea mies myös tässäkin tapauksessa. Olavi ja Kauko ovat hyvät kaverit ja Olavi on kuin kotonaan. Ja kun Kauko omii itselleen leluja...Olavi nakertaa Kaukon häntää (joka on maailman paras häntä Olavin mielestä). Kaukon hännässä on niin mahottoman paksu karva, että Olavi saa nakertaa ihan rauhassa 

Päätin aloittaa päiväkirjan pidon poikien elämästä tänne nettisivuille. Miksi? Siksi, että pidän kirjoittamisesta ja etten vain unohda mitä kaikkea on näiden värikkäiden, eläväisten, upeiden ystävien ja harrastuskavereiden kanssa tapahtunut ja sattunut.

Jopa minunkin aivokapasiteettini saattaa käydä vähiin näissä kuvioissa .

Olavin tuloon on vielä 6 pvää ja olemme ihan täpinöissämme täällä kotona. Kun Olavi saapuu kotiin hän on 8 vkoa ja 2 pvää. Olen itse työmatkalla saksassa ensi ke-pe, joten on hyvä, että Tuija ja Kari luovuttavat vauvat vasta 8 vkoisena. Saksasta on perjantaina varmasti tulipalokiire kotiin. Veikkaan, että perjantain ja Lauantain välinen yö tulee nukuttua erittäin huonosti ....... Vanhemman poikani Valtterin ja Kaukon kanssa haemme sitten lauantaina Olavin kotiin!

Kaukon kanssa olemme opetelleet tässä viime viikkoina pilliohjausta. Ja upeasti tuo tykki on oppinut pysäytyksen ja luoksetulon, enää ei mietitä, että mitä tuo mamma pillittelee. Kauko toimii het! Tokoa olemme myös treenanneet ja seuraaminen on parantunut, kun mamma asetti selkeät rajat. Vaikka vastaan tulee kuinka ihana neito tai uhitteleva uros, Kauko tietää jo, että kun seurataan silloin seurataan ja kaikki muu unohtuu...karvat saattavat salaperäisesti nousta niskasta ja häntä on korkealla, mutta vieressä pysytään ja kytätään mammaa, 'millointuoantaaluvan...vaiantaako..ei anna..no...seurataansittenvain' ... vaikka olisi minkälainen murisija-uros-räksyttäjä-koiruus tulossa. Käteen palutuskin alkaa olla jo varmaa. Ihmeellinen koira on Kauko! Jaksaa hämmästyttää päivittäin!